Kevään juhlakauden avaus
Pyhän Valentinuksen päivä, eli tuttavallisemmin ystävänpäivä, on aivan nurkan takana. Siellä se rakastavainen vaanii sydänkonvehtirasioita tyrkyttäen ja ruusukimppuja kaupaten. Kulutusjuhlan sokerina pohjalla google-faktat kertovat, että ystävänpäivänä lähetetään Suomessa toiseksi eniten kortteja – heti joulun jälkeen.
Konvehteista ja ruusuista viis. Toisin kuin suurimmassa osassa länsimaita, Suomessa ystävänpäivä on nimenomaan ystävien päivä. Tuolloin voidaan viettää leffailta kavereiden kanssa ja askarrella ala-asteen ”bestikselle” hauska kortti. Laatuaikaa tai laatumuistamista ystävien kesken.
Toisaalta, miksi sulkea pariskunnat pois helmikuun neljännentoista riennoista? Voin myöntää, etten ainakaan itse pistäisi sitä ruusupuskaa pahitteeksi, tai kieltäytyisi lahjana annetusta suklaasta – olivat kyseessä sitten sydämen muotoiset konvehtit tai perus Fazerin sininen.
Toisaalta, ei se sohvaperunointi hyvässä seurassakaan tunnu lainkaan huonolta vaihtoehdolta. Voihan sen suklaalevyn ostaa omalla Visallakin.
Oli kyseessä sitten kavereiden keskinen hupi tai sen paremman puoliskon kanssa vietetty laatuaika, sopii ystävänpäivä erityisen hyväksi tekosyyksi molemmille aktiviteeteille.
Kaupallisuudestaan huolimatta helmikuun puoliväli antaa ihanan tekosyyn irtautua hetkeksi arjesta. Täksi päiväksi voi unohtaa keittiön tiskit, ruokakaupassa käynnin ja pyykinpesun. Ravintoloissa ei tarvitse huolehtia muusta kuin maksusta.
Joulusta ystävänpäivään ja eteenpäin. Kun huomisesta on selvitty, odottaa almanakan seuraavilla sivuilla pääsiäinen virpomisineen. Sitten siirrytäänkin sujuvasti vapusta äitienpäivään ja aina keskikesän juhannukseen. Käytännössä joka kuukaudelle on jotain, mitä oikeuttaa arjen irtiottoihin.
Jos juhlintakalenteria lähtee jatkamaan takaisin syksyyn, jää lista suhteellisen lyhyeksi. Onko siis ihmekään, että syys- ja kaamosmasennusta on. Eihän pimeneviin iltoihin ja tummuviin öihin ole juuri mitään lohtua arjen pienien juhlien muodossa!
