Kirurgit ovat särmikästä porukkaa
Kirurgisten tautien erikoislääkäri-urologi Juhani Ottelin on eläkkeellä päivätyöstään, mutta antaa yhä osa-aikaisena työntekijänä panoksensa Länsi-Pohjan keskussairaalan potilaiden hyväksi.
– Olen ollut vain yhden päivän virattomana eläkkeelle jäätyäni. Teen nyt töitä LPKS:ssa määräaikaisella määräyksellä puoli vuotta kerrallaan. Koen, että aivoille pitää olla töitä, jotta pysyy virkeänä.
Mies päivystää edelleen neljästä viiteen vuorokautta kuukaudessa. Työssään hän tekee kymmeniä leikkauksia.
Ottelin sanoo oppineensa muurari-isänsä oppipoikana ollessaan tiukan työmoraalin – palkka maksetaan vain tehdyistä tunneista.
Suomen Kirurgiyhdistys valitsi äskettäin Juhani Ottelinin vuoden 2011 kirurgiksi. Titteli myönnetään vuosittain käytännöntyötä tekevälle kirurgille.
– Arvostan tätä huomionosoitusta. On positiivista, että myös pohjoisen pienen sairaalan lääkäriä muistetaan, hän kiittää.
Pitkän uransa alussa Ottelin toimi ensin sairaalalääkärinä Kemijärvellä, josta hän siirtyi Kuopioon ja sieltä Jyväskylään.
Yhtäjaksoisesti Ottelin on työskennellyt kunnallisen työnantajan palveluksessa 44 vuotta.
Länsi-Pohjan keskussairaalassa hän on työskennellyt vuodesta 1977 lähtien.
– Jyväskylästä tänne siirtyessäni mietin, että Kemi olisi minulle välietappi, mutta hyvin olen täällä viihtynyt.
– Siviili- ja työminäni ovat varmasti lähellä toisiaan. Täytyy kuitenkin myöntää, että kirurgit ovat aika särmikkäitä työtovereita, hän naurahtaa.
Kirurgin saappaisiin
Suurimman osan virkavuosista Ottelin on toiminut yleiskirurgisella puolella pehmytosakirurgina.
– Aikalaiseni erikoistuivat laajemmalti yleiskirurgiaan. Nyt erikoistumisopinnot ovat suppeampia ja yleiskirurgia on jäänyt vähemmälle. Kirurgeja on nyt paljon vaikeampi saada pienempiin sairaaloihin. Ilmeisesti he pelkäävät, että pitää tehdä toimenpiteitä, mihin ei ole koulutusta, Ottelin miettii.
Hän pahoittelee, että vuosia jatkunut sairaalapiirikeskustelu on aiheuttanut ongelmia LPKS:n rekrytointiin.
– Uskon kuitenkin LPKS:n tulevaisuuteen, vaikka uhkakuvia heitetään nyt monelta suunnalta, kirurgi miettii.
Ottelin sanoo, että kirurgisia toimenpiteitä vaativien liikenneonnettomuuksien määrä on lisääntynyt viime vuosina.
Vaikeammat vammat hoidetaan yleensä yliopistosairaaloissa, kuten myös harvinaisemmat syöpäleikkaukset.
Hän muistuttaa, että pienten sairaaloiden erikoisalat ja keskussairaalatasolla erikoisalat ovat kuitenkin riippuvaisia toisistaan.
Myös yhteistyö eri klinikoiden ja henkilöstöryhmien välillä on välttämätöntä.
– Mikään ammattiryhmä ei pysty yksin pitämään taloa pystyssä.
Ottelinille oman alan kehityksen seuraaminen ja lisäkoulutukset ovat tärkeä osa ammattitaitoa.
– Ammattilaisena minun on oltava koko ajan itseäni kohtaan kriittinen.
Ottelinin mukaan uudet menetelmät ovat helpottaneet muun muassa suolisaumojen tekoa.
– Ne onnistuvat uusien laitteiden ansiosta niin hyvin, että joskus mietin, kuinka potilaat ovat aiemmin parantuneet niin hyvin.
– Tähystyskirurgian osuus on koko ajan lisääntynyt ja robottikirurgiaakin tehdään Suomessa. Aina ei voi kuitenkaan onnistua. Jostain syystä epäonnistumiset jäävätkin mieleen pidemmäksi aikaa, kuin onnistumiset. Epäonnistumisista aina kuitenkin oppii, konkarikirurgi Juhani Ottelin sanoo.
