Kokiksi syntynyt

21-vuotias Elina ”Ellu” Palosaari tiesi jo pienenä, että hänestä tulee kokki. 13-vuotiaana tyttö pääsi tiskariksi Levin Könkäälle, Taivaanvalkeisiin. Rovaniemen kokkikouluun hän lähti kolme vuotta myöhemmin.
Elina on iloinen luonnonlapsi, joka tekee mitä täytyy, eikä tee mistään ongelmaa. Siitä kertoo muun muassa se, kuinka hän Rovaniemellä opiskellessaan ajoi viikoittain skootterilla Kemiin töihin.
– Muuttaessani kesäksi Kemiin, pakkasin Rovaniemellä kaksipyöräiseen neljä matkalaukkua, tietokoneen sekä pienen taulutelevision ja lähdin matkaan.
Kerran Kemin Rantamakasiinista loppuivat siiderit, joten Ellu hyppäsi jälleen skootterinsa selkään, ajoi HullunMyllyyn ja lastasi siiderit kyytiin. Siihen tulivat poliisit paikalle.
– Ei mieleeni edes tullut, että olin alaikäinen. Selitin poliisille, ettei kukaan muu ehdi viedä koreja Rantamakasiinille, joten he heltyivät ja sain jatkaa matkaa, nainen nauraa.
Erään työvuoronsa jälkeen hän otti roskat mukaan ja ajoi ajatuksissaan Puistopaviljongin takapihalle ja vei roskat roskapuristimeen.
– Sitten vasta tajusin, että ei herranen aika, mitä minä teen. Ei HullunMylly ole enää meillä. Silloin hävetti ja tuli kiire, Ellu nauraa.

Opinnot loppuun Levillä

– Viimeisen kouluvuoden alussa ehdotin opolle, että lähden Leville töihin ja suoritan opinnot loppuun etänä. Oponi sanoi, että tämä on ensimmäinen kerta, kun näin tehdään, mutta kokeillaan.
Lopputenttien ja näyttötyön palautusaikaan oli vain kaksi viikkoa ja kaikki isot kokonaisuudet oli tekemättä, joten Ellu pyysi perheensä avuksi.
– Tätini  auttoi minua menu-kokonaisuuksien suunnittelussa ja serkkuni media- ja markkinointisuunnitelmassa. Toinen serkkuni oli apuna päättötyön tekemisessä ja isä auttoi kustannuslaskennassa.
– Valmistumiseni oli melkoista tiimityötä.
Elinalle kokin työssä parasta on se, ettei yksikään päivä ole samanlainen.
Naiselle on itsestäänselvää, että kokin pitää kyetä soveltamaan osaamistaan olosuhteiden mukaan.
– Luokaltani vain kolme jäi alalle, sillä kokin työ on raskasta ja siinä tarvitaan paljon paineensietokykyä.
Ellun lapsuuden rakkaisiin ruokamuistoihin kuuluu ämmin kaalilaatikko ja pannari, tädin tekemä kukkakaalihässäkkä ja isän kanasalaatti.
– Jo pikkupiikana häärin mukana pidoissa ja opin monet ravintola-alan salat sisäpiiristä, hän muistelee.
– Tykkään työskennellä Kemissä, sillä meillä on täällä upea työtiimi. Tiivis työyhteisö toimii, kun ollaan joustavia. Meillä esimiehetkin hyppäävät remmiin tarvittaessa, jos joku sairastuu, Ellu kehuu.
Merihovin keittiötoimenjohtajalle Janne Palosaarelle (ei sukua) kukaan ei muistanut kertoa, että Ellu on kokki.
– Kun ihmettelin, että miksi saan vain salivuoroja, väärinkäsitys selvisi.
Kokin on osattava tehdä ruoat sormituntumalla. Hyvän ruuan kruunaa kaunis asettelu.
Elina Palosaari käy kokkaamassa myös Tervolatalolla, jos ei ole työvuorossa jossain Kemin tai Levin ravintoloista. Nainen myöntää haaveilevansa omasta ravintolasta ja catering-yrityksestä.
– Kokkina pitää sopeutua nopeasti myös uusiin tilanteisiin. Kerran Tervolatalon isäntä Matti Alatalo pisti minut tekemään ohrarieskataikinan ja sanoi, että sinä pidät sitten rieskakurssin.

Kirjoita kommentti

Nimi:
Sähköpostiosoite:
Kommentti:

Kirjoita alle kuvassa sinisellä näkyvät merkit.
(Klikkaa kuvaa ladataksesi uuden kuvan.)