Luvassa leuto talvi
Torniolainen Vilho Marttila, 76, tulee avaamaan pihaporttiaan ruutuinen flanellipaita yllään.
Papan jaloissa pyörii terhakka 12-vuotias koira, joka innostuu, kun vieras tulee sisään.
Kättelyiden, hännän heilutusten ja rapsutusten jälkeen puhe siirtyy säähän, kuten yleensä tuntemattomien kesken.
Marttilalle sää on sydämen asia.
– Muistan, kun äitini kirjasi almanakkaan kuunkierron ja säätilat. Sen jälkeen Tyrnävän maitolaiturilla puhuttiin, milloin on hyvä aloittaa kylvö tai milloin vilja puidaan. Äiti tiesi aina oikean päivän, Marttila muistelee.
Perunapeltojen keskellä kasvanut pojankoltiainen seurasi tarkkaan äitinsä sääharrastusta ja pian hän osasi itsekin arvioida tulevaa. Siihen aikaan ei ollut radiota tai televisiota, josta olisi kuullut säätiedot, joten sää piti ennustaa itse, kuka milläkin tapaa.
Parikymmentä vuotta sitten Vilho Marttila päätti osallistua Yleisradion järjestämään kilpailuun, jossa arvattiin tulevaa säätä.
Ensimmäisenä vuotena mies pääsi kilvassa hopealle, mutta jo seuraavana vuotena hän nappasi kultaa. Toisen voiton jälkeen kilpailu lopetettiin.
– Lopettivat kilpailun, kun sanoivat, että olen ylivoimainen. No, tällainen Lapin sääproffeetta mie olen, mies naurahtaa.
Ilmastonmuutos on höpötystä
Marttila lukee säätä samaan tapaan kuin hänen äitinsä aikanaan. Kuunkierto on oleellinen asia, sillä kuu vaikuttaa merivesiin ja ilmamassaan.
Päiväkirjamerkintöjä miehen takaa löytyy vuosikymmenien ajoilta.
– Puhutaan ilmastonmuutoksesta, mutta se on höpöhöpöä. Tuhansien vuosien aikana on ollut lämpimämpiä kausia ja sitten on taas kylmennyt, mies tuhahtaa.
Hän oikein vihastuu, kun lukee muutaman päivän vanhasta aviisista, että nyt olisi ollut ennätyslämmin syksy 50 vuoteen.
Tovin päästä mies jo lukee päiväkirjoistaan, että vuonna 1974, jolloin hän lensi itsenäisyyspäivän tietämillä Helsingistä Tornioon palaveriin, oli ulkona muutaman päivän ajan -35 astetta.
– Helsingissä oli niin lämmin, ettei minulla ollut edes pitkiä kalsareita jalassa. Siinä sitä muutama päivä hytistiin kylmissään, mutta sitten lämpeni niin, että Torniossa maa pysyi sulana tammikuun 20. päivään asti. Se oli lämmin syksy.
Marttila vakuuttaa, että merkinnät pitävät paikkansa, sillä silloin terästehtaalla oli iso rakennusvaihe meneillään ja tuona talvena moni laitos ja rakennus valmistuivat.
– Jäin Outokummun hommista eläkkeelle 56-vuotiaana eli 20 vuotta sitten. Niihin vuosiin mahtuu paljon, sillä halusin jäädä kotiin hoitamaan lapsiani, kun vaimo kävi Kemissä töissä.
Kevät tulee jo huhtikuussa
Säämies katselee keittiön ikkunasta pihamaalle. Sumu nousee, mutta lämmintä riittää.
– Sitä tulee vähäluminen vuosi. Päästään ensi talvena helpolla, Marttala tuumii.
Sääprofeetta ennustaa, että marraskuu jää pieneksi ja seisovaksi pakkaskuukaudeksi. Kuun lopulla sataa lumi maahan.
– Se näyttäisi jäävän pysyväksi, sillä itsenäisyyspäivän tietämillä on kylmää. Sitten lauhtuu ja lunta sataa tasaisesti jouluun asti. Jouluna lämpötila on - 5 ja – 10 asteen välillä.
Loppiaisena alkaa uusi pakkaskausi, joka kestää tammikuun loppupuolelle.
– Se ei ole kireä, mutta reipas pakkanen kuitenkin. Tammi-helmikuun vaihteessa lunta sataa viikon pätkän ja sen jälkeen on taas tasainen pakkaskausi eli noin -20 astetta. Sitten taas satelee viikon verran ja taas pakkastelee kolmisen viikkoa.
Marttila on vakuuttunut, että tänä vuonna lumi jää vähäiseksi. Ainakin reilusti vähemmäksi kuin viime vuonna.
Eikä luvassa ole kireitä, energiansyöppöjä pakkasjaksojakaan.
– Kevät tulee nopeasti. Huhtikuussa 20. päivän jälkeen lumet ovat sulaneet ja toukokuu on lämmintä. Silloin päästään hyvin kyntö- ja kylvötöihin.
Innokas puutarhuri ei pitemmälle ennusta, sillä tulevaa kesää on vielä täysin mahdotonta tietää.
