Turvapaikkaa hakevat naiset tarvitsevat kriisiapua
Monika-Naisten liitto ry aloitti Euroopan pakolaisrahaston rahoittaman Palmu -palvelumallihankkeen kolme vuotta sitten yhteistyössä Kemin, Rovaniemen, Oulun ja Joutsenon vastaanottokeskusten kanssa.
Viime vuonna hankkeeseen liittyivät Kajaanin ja Kotkan vastaanottokeskukset.
– Turvapaikanhakijat eivät ole saaneet mitään kriisiapua traumaattisista kokemuksista selviytymiseen. Siksi loimme hankkeessa yhteistyömallin, jonka avulla helpotimme turvapaikkaa hakevien ja usein myös väkivallan uhrien auttamista ja tukemista, Palmu-hankkeen aluekoordinaattori Viktoria Karvonen Monika-Naiset liitosta kertoo.
Hankkeessa vastaanottokeskusten henkilökuntaa koulutettiin tunnistamaan ja puuttumaan väkivallan eri muotoihin.
– Jatkossakin hankkeen aloittamaa toimintaa tarvitaan maahan tulevien turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien tukemiseksi. Toiminnan vakinaistaminen on kuitenkin iso haaste.
Karvosen mukaan turvapaikanhakijat joutuvat yleensä odottamaan päätöstä pitkään. Epävarmuus tulevaisuudesta synnyttää kovaa stressiä.
Syynä on se, että kaikista turvapaikan hakijoista vain 40 prosenttia saa myöntävän päätöksen, Karvonen sanoo.
Kemin vastaanottokeskuksessa odottaa parhaillaan turvapaikkapäätöstä sata henkilöä Somaliasta, Afganistanista, Iranista, Irakista, Tsetseniasta, Valkovenäjältä, Venäjältä ja Sri Lankasta.
Hankkeen monta muotoa
Hankkeen aikana koulutettu vastaanottokeskusten henkilökunta tarjosi konsulttiapua asiakkaiden kokemien väkivaltatilanteiden selvittämisessä.
Lisäksi hankkeessa tuotettiin Tunnista ja turvaa -käsikirja väkivallan uhrien auttamistyöhön.
– Eivät ongelmat katoa mihinkään projektin päätyttyä, sillä maahamme tulee yhä lisää turvapaikanhakijanaisia, jotka tarvitsevat tukea ja apua suomalaisen yhteiskunnan toimintojen ymmärtämisessä ja muissakin rutiineissa, Karvonen miettii.
Hanke antoi myös vertaistukitoimintaa, jonka avulla tulijat saivat tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja käytännöistä.
Vertaistukihenkilöiden tehtävänä oli tutustuttaa naiset muun muassa kirjastoon, erilaisiin harrastuksiin sekä auttaa ostosten tekemisessä.
Karvosen mukaan turvapaikanhakijalla ei ole oikeutta saada kunnan palveluita, joten avun saanti väkivaltakokemuksista selviämisessä on pelkästään vastaanottokeskusten resurssien ja joidenkin hankkeiden sekä vapaaehtoistyön varassa.
– Monet naisita ovat menettäneet sodassa omaisensa. Pakomatkalla he taistelivat myös äärimmäisin keinoin omasta ja lastensa elämästä sekä joutuivat julmien pahoinpitelyjen ja raiskausten kohteeksi.
– Naiset eivät avaudu kokemuksistaan helposti edes työntekijälle. Luottamuksellisen suhteen syntyminen onkin aina pitkän työn tulos. Paljon vaaditaan siihenkin, että luottamus kasvaa paikallisväestön ja maahanmuuttajien välillä, Karvonen sanoo.
Hän uskoo, että paikallisväestön pelko ja viha maahanmuuttajia kohtaan syntyy lähinnä tietämättömyydestä.
