Yhdeksältä kouluun – neljältä töihin
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun opiskelijat Laura Sellgren ja Riku Virta käyvät mielellään töissä, vaikka koulu viekin suurimman osan heidän ajastaan. Molempien päämotivaatio työssä käymiseen on raha, mutta lisätienestin hankkiminen ei ole ainoa syy.
– Olen niin tottunut käymään töissä, että se ei ole enää mikään vaiva. Jos vertaa siihen että käykö töissä 1-2 kertaa viikossa, vai maksaako opintojen jälkeen tuhansien eurojen arvosta opintolainaa, on tämä paljon parempi vaihtoehto, RAY:llä pelinhoitajana vuodesta 2008 työskennellyt Virta sanoo.
Sellgren aloitti työt kaupan alalla jo 17-vuotiaana, kun hän pääsi töihin Helsingin Partioaittaan. Sen jälkeen hän on työskennellyt vaihtelevasti ruokakaupan kassalla tai hyllyttämässä. Hänellä kertyy viikoittain noin 15 työtuntia.
– Parasta on, kun pääsee juttelemaan ihmisille. Ja onhan se tavallaan hauskaa, että ruokin periaatteessa koko Tornion, Sellgren naurahtaa.
Virta kertoo tekevänsä viikossa yleensä yhden pitkän päivävuoron tai kaksi yövuoroa. Viikonloppujen yövuorot eivät välttämättä sovi kaikille, mutta Virta sanoo pitävänsä niistä enemmän, kuin päivävuoroista.
– Öisin palkka on parempi ja ihmiset tulevat baariin pitämään hauskaa. Samalla pääsee tutustumaan baarihenkilökuntaan ja siitä tulee kokonaan uusi sosiaalinen ympyrä, Virta sanoo.
Työskentely koulun ohella asettaa opiskelijoille tietysti myös paljon haasteita.
Sellgren ja Virta ovat molemmat sitä mieltä, että työssä käyminen verottaa aikaa koululta ja sosiaaliselta elämältä. Ajankäyttöä on suunniteltava tarkasti, jotta ehtii hoitamaan sekä koulun että työt.
Oppilaitos puuttuu liialliseen työntekoon
Ammattikorkeakoulun kulttuurialan opinto-ohjaaja Jouko Uusitalon mukaan varsinkin oman alan töiden tekeminen on opiskelijoille positiivinen asia.
Oppilaitoksen kannalta se ei välttämättä ole niin hyvä, koska useiden työssä käyvien opiskelijoiden opinnot viivästyvät ja oppilaitokset jäävät ilman niin sanottuja tuloksellisuuspisteitä.
– Oppilaitos ei voi tietenkään joustaa silloin, jos opiskelijalla on töitä, vaan luennoilla on käytävä ja kurssit on suoritettava. Sellaisen opiskelijan, joka hoitaa sekä koulun että työt kunnialla, pitää olla jämäkkä, Uusitalo miettii.
Opinto-ohjaaja on joskus joutunut puuttumaan opiskelijoiden liialliseen työntekoon, kun opintoja on jäänyt rästiin.
– Joillakin opiskelijoilla opinnot ovat jääneet töiden alle. Heille olen suositellut työn jättämistä, mutta siinä vaiheessa rahan saanti on tuntunut mukavammalta kuin opiskelu, Uusitalo muistelee.
Tulorajat opiskelijoiden harmina
Työssä käyvien opiskelijoiden on seurattava tulorajojaan tarkasti. Jos tulot ylittävät Kelan asettamat rajat yli 220 eurolla, joutuu opiskelija palauttamaan saamansa opintotuet.
– Välillä tulorajat ovat menneet tiukoille. Onneksi kesäkuukausina pystyy kuitenkin tienaamaan enemmän, Sellgren sanoo.
Opiskelijoita ihmetyttää usein, miksi Kelan asettamat rajat ovat niin alhaisia, varsinkin jos koulunkäynti ei kärsi työnteosta.
– Jos opintopisteitä tulee tarpeeksi, niin miksi ei voisi tehdä töitä niin paljon kuin haluaa?, Virta pohtii.
Uusitalon mielestä asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen ja pitää nykyistä järjestelmää melko hyvänä.
– Ei ole ehkä ihan oikea periaate poistaa tulorajoja kokonaan, koska jos ei olisi mitään rajoituksia, niin homma riistäytyisi ihan varmasti käsistä, Uusitalo muistuttaa.
Hyllyjen välissä työskentely on Laura Sellgrenille tuttua. Työssään Sellgren pitää eniten uusien ihmisten tapaamisesta.
