Tulossa lauha tammikuu
Ilmastonmuutos puhuttaa ainakin suomalaisia. Kesän Etelä-Suomen kuivat ruohikot ovat muuttuneet vihreiksi nurmikoiksi, joilla ruohonleikkurit jyräävät kuin parhaana kesäaikana.
Pohjoisessa lekotellaan lauhassa lounaistuulessa ja katsellaan uutisia, miten Keski- ja Etelä-Suomen asukkaat ja sähköyhtiöt sekoilevat myrskyjen pauloissa.
Etelä-Lapin säätä viilentää hieman loppuviikon itätuuli, joka puhaltaa reippaanlaisesti. Pakkanen ei kuitenkaan kohoa paljon viiden asteen yläpuolelle. Viikonloppuna tuuli kääntyy koilliseen ja nostaa pakkasen lähelle kymmentä astetta, ennustaa Ilmatieteenlaitoksen päivystävä meteorologi Hannu Valta.
– Ensi viikon alkupuolella tilanne on hieman epävarma, mutta näyttäisi, että uusi matalapaine lauhduttaa jälleen ilmanalan lähelle nollaa. Tammikuu muutenkin näyttää olevan Lapissa poikkeuksellisen lauha, arvio Valta.
Vuosittainen suuri ilmaston vaihtelu on pohjoisessa nopeampaa kuin etelässä. Havainnot alkoivat näkyä jo vuodesta 1995 alkaen. Eikä Valta näe siinä suhteessa pysähtyneisyyttä, vaan kun muutos on päässyt alkuun, se jatkuu edelleen.
Viime ajan myrskyt eivät vaikuttaneet laajemmalti Meri-Lapin alueeseen.
– Riippuu kokonaan siitä, miten myrskyt kulkevat, nyt ne olivat suotuisia Etelä-Lapille. Viimeaikaiset myrskyt olivat harvinaisen voimakkaita, vaikka toki näitä on ollut aikaisemminkin. Vahingot olivat tosi suuria, kertoo meteorologi Niina Niinimäki Ilmatieteenlaitokselta.
Tammikuu
yleensä kylmin
Maamme suurin maakunta Lappi käsittää lähes kolmasosan Suomen pinta-alasta. Tarkastelun helpottamiseksi se voidaan jakaa kolmeen osaan: Etelä-Lappiin (Kemi, Kemijärvi, Keminmaa, Pello, Posio, Ranua, Rovaniemi, Salla, Simo, Tervola, Tornio, Ylitornio), Keski-Lappiin (Kittilä, Kolari, Muonio, Pelkosenniemi, Savukoski, Sodankylä) ja Pohjois-Lappiin (Enontekiö, Inari ja Utsjoki).
Suotuisinta ilmasto on Etelä-Lapissa Perämeren rannikolla ja sen tuntumassa Meri-Lapin alueella. Keskimääräisen vuoden keskilämpötilan nollaraja kulkee Etelä-Lapin poikki, Perämeren rannikolla noin 1 astetta. Keskimääräiset vuosisateet ovat Etelä-Lapissa enimmäkseen 500-600 millimetrin paikkeilla, vähiten sataa Perämeren rannikolla.
Vuoden kylmin kuukausi on tyypillisesti tammikuu, jonka keskilämpötila on Meri-Lapissa keskimäärin -11...-12 ja muualla Etelä-Lapissa sekä Keski-Lapin eteläosassa -12…-14 astetta.
Heinäkuun keskilämpötila on yleisesti Etelä-Lapissa 14-15 astetta. Lämpimin kesäkuukausi on ollut vuoden 2003 heinäkuu Kemi-Tornion lentoasemalla, missä kuukausikeskilämpötila oli 19,3 astetta.
Maamme kylmyysennätys sijoittuu Keski-Lappiin, sillä 28.1.1999 Kittilän Pokassa mitattiin -51,5 asteen pakkanen. Etelä-Lapissa -50 asteen raja rikottiin tammikuussa 1985.
Kuivuusennätys
Simosta
Etelä-Lapin kuivuusennätys on Simosta vuodelta 1995, jolloin sademäärä jäi 227 millimetriin.
Vuoden sateisin kuukausi on heinä- tai elokuu, jolloin kuukausisademäärä on Etelä-Lapissa keskimäärin 70 - 80 mm. Kesäkuussa 1981 Etelä-Lapissa satoi monin paikoin yli 200 mm.
Lapin alueelta on erotettavissa useita lumioloiltaan erilaisia vyöhykkeitä. Etelä-Lapissa yleisesti ottaen Tornionjokilaakso Pellosta etelään on muuta aluetta vähälumisempaa. Lumipeite on tyypillisesti paksuimmillaan rannikon tuntumassa maaliskuun puolivälissä. Ajoittain lumentulo talveksi on oikutellut lähinnä Meri-Lapin alueella.
Termisten vuodenaikojen vaihtumisessa on selvät erot Perämeren rannikon ja Lapin karuimpien seutujen välillä. Keskimäärin syksy saapuu valtaosaan Pohjois-Lappia 10.-20.8., Keski-Lappiin elokuun viimeisellä viikolla, Pello-Rovaniemi-linjalle elo-syyskuun vaihteessa ja Meri-Lappiin 5.9. tienoilla.
