Karpaasin reisitreeniä ja maalaisen teatteria
Lumipeitteen paksuus alkaa olla haastava. Ilman apuvälineitä saa kahlata munaskuitaan myöten. Lumikengillä umpihangessa tarpominen käy hyvästä reisitreenistä. Siinä syke nousee ja paita kastuu helpostikin.
Vanhoja moottorikelkan jälkiä hyödyntäen homma on vähän kevyempää. Myös kauriit, jänikset ja monet muut eläimet ovat asian huomanneet ja keventävät keskitalven taakkaansa liikkumalla pätkittäin pitkin kelkan jälkiä.
Vaikka sydäntalvea mennään, metsissä ja soilla on yllättävän paljon sulia paikkoja. Ojissa on silminnähden vettä ja soilla lumen alla solsketta.
Syystalvi oli hyvin leuto ja märkä. Kun lumipeite vielä ehti ennen paukkupakkasia, niin kunnon ”pohjia” ei tullut.
Alkusyksyn kanalintujahdeissa sai koira etsiä juomapaikkaa, mutta sen jälkeen vettä satoikin ihan ”kotitarpeiksi asti”. Puunkorjuun kannalta talvi näyttää huonolta ja korjuuvaurioita on odotettavissa.
Näinä aikoina kairankulkija törmää enää harvoin toisen metsästäjän jälkiin.
Ajokoirametsästyksen kausi on kaikkein pisin: puolet vuodesta. Vaan taitaa useimmilla olla ajokoirat jo hirvikoirien kaverina kesälomilla, vaikka jäniskanta on tosi runsas ja ketun jälkiäkin saattaa jossain havaita.
Passimiehellä onkin jo ankarat oltavat.
Ensin hiki päässä liikuttuaan pitäisi malttaa pitkään hievahtamatta värjötellä pakkasessa. Harvoin sitä onkin passissa ollut liikaa vaatetta.
Koiran liikkuminen alkaa olla hangessa jauhamista ja lumessa sotkemista. Silti jalkava koira pystyy vielä työskentelemään ja toteuttamaan viettiään.
Meidän Juksua eivät jänöt paluuperillään ja sivuloikillaan juksaa. Toimivan koiran kanssa metsästäminen on muutenkin aivan kuin toinen laji.
Teeret alkavat kokoontua isoiksi parviksi ja kieppejä on hangessa kuin rivitalossa. Kärppiä saattoi kesällä yhyttää rankakasoista vaikka kolme kerralla ja niinpä jälkiä on nyt sen edestä. Onhan takana sentään aikamoinen myyrävuosi.
Ensi syksyn hirvikanta jää nähtäväksi – sorkan painaumaa kohta jo helpommin rintamailta löytää ilveksen tassujen jäljet.
Vaikka päivä jo selvästi pitenee, pakkasten ja lumen takia talvi on ankarimmillaan. Metsän elävät eivät pistä pahakseen, vaikka tarjolla olisi lisäruokaa.
Nyt on hyvä aika kuormata ahkioon tai rekeen muutama heinäpaali, viljaa ja kerppuja sekä ottaa lapset mukaan ja viedä koko raito täyttämään ruokintakatokset ja –paikat.
Poskipäitä punerruttavat aurinkoiset talvipäivät ovat syrjäyttämässä kaamoksen lukuisat sinisävyt. Raikasta ilmaa voi vetää palkeiden täydeltä.
Siinä sitä on maalaisella teatteria, luonnon tapahtumien seuraamisessa.
