Tikkari
Sattuneesta syystä kirjoitan lapsista. Mummous herkistää.
Pieni avuton lapsi, mitä sille pitää antaa? Periaatteessa ihminen tarvitsee vain kahta asiaa, ravintoa ja lämpöä.
Joku huomauttaisi nyt tähän, että tarvitaan myös siisteyttä, huolenpitoa, läheisyyttä, valoa, säännöllisyyttä, turvallisuutta, kommunikaatiota.
Aivan!
Joku toinen huomauttaisi, että tarvitaan ensisijaisesti rakkautta ja tunnesidettä.
No entäpä, jos kysynkin näin päin, mitä lapsi ei tarvitse, mikä on asiaan kuulumatonta, mikä turhaa?
Tässä maailmassa on hyvin vähän asioita, jotka ovat pysyneet aikojen kuluessa samanlaisina, kuten kuu ja aurinko.
Niin no, eiväthän ne olekaan maailmassa. Jos olisivat, ne olisi viimeisen parin sadan vuoden aikana luultavasti muotoiltu, brändätty, kaivostettu, valjastettu, purkitettu, pörssitetty, tekijänoikeistettu, myyty moneen kertaan ja revitty palasiksi.
Mutta lapsi, lapsi on samanlainen, kuin aikojen alussa. Lapsi on ihme, joka on edelleen tyhjä astia, puhdas ja kirkas.
Lapsi ei tiedä mitään. Lapsella ei ole näkemystä eikä arviointikykyä. Lapsella ei ole vastustuskykyä asenteita ja aatteita vastaan. Lapsi on yksinkertaisesti ihan muovailuvahaa.
Pienen lapsen geneettiseen muistiin ei ole piirtynyt se, millaiset tavat ja kyvyt maailmassa tarvitaan. Lapsi ei tiedä mitään.
Meistä isoista tuntuu, että on pakko pysyä kehityksen mukana, hyväksyä tai yrittää hyväksyä uuden ajan haasteet ja markkinahulinat. Ja samalla meistä virtaa lapseen tämä aika, aikamme ajatukset ja aikamme häilyvät arvot, kovat ja pelottavat arvot.
Miten voimme suojata lasta? Eräs taiteilija otti lapsista kuvia. Hän halusi taiteellaan kritisoida maansa päämiestä ja hallitusta. Kuvissa lapset itkivät hillittömästi. Taiteilija oli onnistunut tiristämään lapsista itkun nappaamalla tikkarin näiden suusta.
Mielestäni taiteilijan teko osoitti häijyä hyväksikäyttämisen vapautta, joka on tämän maailmanajan olennaisia tuntomerkkejä. Niitä, jotka ovat viattomia ja vastustuskyvyttömiä imetään putkeen. Putki kuljettaa yhä syvemmälle outoihin tietoisuuksiin.
Hitaasti mutta varmasti pieni lapsi ohjataan maailmaan, jota hän ei itse valitse, maailmaan, jossa tikkareita vedellään huoletta avuttomien suusta.
Äidit ja isät, syvä kunnioitukseni teille. Sylissänne pitelette jaloa timanttia. Hioutumatonta.
